Olin vieraillut samassa opinahjossa vuotta aiemmin, joten uusintakutsu ilahdutti. Muistin tulleeni ulos koulusta huumaantuneen onnellisessa mutta sekavassa olotilassa; oliko kaikki oleellinen tullut sanottua, miksi aika loppui kesken, mitähän opettaja tuumasi varsin vapaamuotoisesta esityksestäni… ja miten viisaita ja avoimia nuoret oikein ovatkaan!

Tälläkin kertaa päätin selviytyä ilman powerpointtien tuomaa turvaa ja arvovaltaa. Ranskalaisin viiruin suhaistua kässäriäkään en laukusta löytänyt. Oppilaat hälisivät, jatkoivat keskenjääneitä juttujaan kevään loppupinnistelyistä, ja heittelivät myötätuntoisia katseita käytävässä väriseville pääsykoekandidaateille.

Hälinä vaimeni, ja sekunnin sadasosan paniikkihäivähdys haihtui tietoisuudesta. Kerroin lyhyen elämäkertani nuoruudenhaaveista harharetkien (joita ne eivät tietenkään olleet) kautta tähän päivään ja siihen, miksi tunsin tärkeäksi toimia muidenkin musiikintekijöiden hyväksi ja jutella näiden kuulijoiden kanssa juuri tässä, juuri nyt.

Ensimmäisen varovaisen kysymyksen jälkeen hanat aukesivat, ja keskustelu läikehti kysyjän persoonan ja aiheen mukaan. Selviteltiin, mistä puroista tekijän tulot  kertyvät ja miten ne kerätään, ja miksi esitysilmoitukset pitää tehdä. Tekijänoikeuksien ja tekijänoikeusjärjestöjen merkitys konkretisoitui. Tekijän osuus Spotify- ja YouTube -klikkauksista herätti ällistelyä: mitä asialle voisi tehdä? Kerroin, että maailmanlaajuisesti ollaan virittämässä vaatimusta korvausten oikeudenmukaisemmasta  jakamisesta. Ja että siihen hommaan tarvitaan sekä tekijöiden että kuluttajien ääntä.

Keväinen katusoittolupa-aihe herätti myös vilkasta ajatustenvaihtoa: pitääkö maksaa ja tehdä esitysilmoitukset myös katukeikoista? Juu, pitää kyllä, on jo moraalisesti oikein kunnioittaa tekijöitä, joiden hienolla musiikilla itse ansaitsee rahaa. Keskisormia ei noussut, asia ymmärrettiin, mutta luvan korkeaa hintaa ei. Niinpä päädyimme ideaan edullisesta pikaluvasta, jonka saisi tilattua kätevästi kännykällä. Lupasin viedä ideaa eteenpäin.

Loppuun olimme varanneet aikaa itse musiikista ja varsinkin teksteistä puhumiseen. Miten ne syntyvät, millaista on tehdä biisejä jollekin toiselle, mitä voi tehdä, kun pää on tyhjä ja deadline häämöttää. Aika loppui kesken, taas, ja tietysti!

Vierailuni oli osa Musiikintekijän puheenvuoro -kampanjaamme. Kuulijoiden palaute on ollut varsin rohkaisevaa, joten jatkamme vierailuja ja laajennamme toimintaa syksyllä. Tervetuloa mukaan puhujarinkiin kaikki kiinnostuneet elvisläiset. Tekijän omat kokemukset ja persoona ovat kuulijalle tärkeintä antia. Valmiiksi raamitettuja vastauksia ei tarvitse mukaan pakata. Ja faktapaketin saa tueksi mukaansa Elvis ry:n toimistolta. Pienen puhujapalkkion lisäksi luvassa onnellistumista ja vuorovaikutuksen tuomaa energiaa!

Mutta sitä ennen, soikoon kesänne sulosävelin!

Kaija Kärkinen
Hallituksen puheenjohtaja
Elvis ry